Taidegrafiikkaa

Taidegrafiikka on lähellä sydäntäni ja olen sitä jonkun verran harrastanut vuosien varrella. Metalligrafiikkaa harrastin useita vuosia kansalaisopiston kursseilla ja matkan varrella on tullut muitakin grafiikan tekniikoita kokeiltua. Puupiirrosta olen tehnyt kauan sitten, mutta siitä jäi päällimmäisenä mieleen kivulias tenniskyynärpää, mikä on riesana aina aika ajoin, kun fyysistä työtä käsilläni teen. Jo ennen joulua ostin muutaman linolevyn ja halvan kaiverrinsetin ja ajattelin, että olisi kiva kokeilla uudestaan, tenniskyynärpäävaivoja uhmaten. Täytyy sanoa, että kyllä on materiaalit muuttuneet ja kyllä oli mukavaa tätä levyä veistellä, niin oli pehmoista materiaalia!

 

 

Tällaisen kisu-hiiri kuvan otin ensimmäiseksi kokeiluun ja eihän veistelyssä kauaakaan aikaa mennyt. Prässiähän minulta ei löydy, joten painaminen jäi ihan omien käsien painovoiman varaan. Aluksi painoin kuivaan tiskirättikankaaseen, mutta eihän tuo kuva kunnolla siirtynyt. Kastelin kankaan ja kokeilin uudemman kerran kostealle ja WAU! Hyvin onnistui. Mitä nyt tuo ensimmäinen kokeilu hiukan häiritsee kun näkyy haamuviivana tämän varsinaisen kuvan taustalla, mutta tosiaan ensimmäinen kokeilu kyseessä, niin eipä haittane mitään :)

 

 

 Onneksi on tullut kaikenlaisia taidetarvikkeita osteltua varastoon, niin pieni telakin löytyi tähän tarkoitukseen. Ja tässä vielä isompana kuva tuosta valmiista tiskirätistä. Mietin jo mihin muuhun tarkoitukseen tätä kuvaa voisi käyttää?

 

 

 

Kun halvalla sai...

Ihminenhän sekoaa täysin, jos jotain saa ilmaiseksi tai superhalvalla, ämpäreistä nyt puhumattakaan! Facebookissa näin mainoksen että Lahdessa Alestalon kangaskauppa oli uudistanut myymälänsä ja ajattelin, että käynpä huvikseni kurkkaamassa.  Kaapit notkuvat kankaita täynnä ja mitään ei kyllä saisi ostaa, mutta ajattelin, että eihän katsominen mitään maksa. Ja saahan sieltä ilmaiset pullat ja kahvit, jos ei muuta...

 

 

Oli sopivasti töissä rakonen ja olin menossa kotiin syömään, kunnes matkalla muistin, että ai niin ne avajaiset! U-käännös seuraavassa risteyksessä. Jotenkin minua kuitenkin nolotti mennä muiden joukkoon jonottamaan ja niinpä päätinkin lorvia paikalle ikään kuin ohikulkumatkalla. Ovet oli vasta avattu ja ilokseni huomasin, ettei jonot olleetkaan kadulle saakka ja muutkin ihmiset käyttäytyivät maltillisesti. Kahvi- ja pullatarjoilut tulivat houkuttelevasti jo eteisessä vastaan, mutta päätin malttaa mieleni ja käydä ensin tutustumassa liikkeeseen. Yleisilme liikkeessä oli aikaisempaa valoisampi ja mietin, että olihan kauppa aikaisemmin ollut tosiaan aika nuhruinen. Joten ehkä tilojen siistiminen oli paikallaan.

 

Tilan perältä löytyi jättimäinen kasa kankaita, mistä sai napsia niin paljon kuin ämpäriin mahtui ja kymmenkunta naista tonki kasaa. Aluksi mietin, että en viitsi edes katsoa, mitäänhän en saanut ostaa. Toisaalta, olin jo pidempään miettinyt olohuoneeseen uusia verhoja, joten voisihan sitä hieman vilkaista... 

 

Yhtäkkiä löysinkin itseni kontiltaan lattialta tonkimassa kasaa. Muista tonkijoista löytyi nopeasti juttukavereita kun vertailtiin löydöksiä ja ehdoteltiin mitä mistäkin voisi tehdä. Tästä tulee verhot, tästä tyynynpäällinen, päiväpeitto, verho, tyyny, verho.... hetkinen, montas verhoa jo olikaan? Lopulta ämpärini päällä oli iso kasa kankaita joista puolet jouduin heittämään takaisin kasaan. Joku tolkkuhan se on hulluudessakin oltava!

 

Tämmöinen kasa sieltä lopulta lähti mukaan, tilkkuja askarteluun ja nukenvaatteisiin, leikkikotiin verhokangas, tytölle ja pojalle uudet verhot ja tyynyliinakankaita. Olohuoneeseen verhot ja mahdollisesti tyynynpäällinen. Makuuhuoneeseenkin verhot. Kaikki VIIDELLÄ EUROLLA!

 

Ja kyllähän se pullakin maistui :D

Hyvää maanantaita

Tähän asti olen päivitellyt kuvien kera tekemiäni juttuja ja niinhän sitä sanotaan että kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään ajattelin kuitenkin, etten lisää yhtään kuvaa, vaan keskityn kirjoittamiseen. Olen jahkaillut tämän blogin kanssa, että minkälaista sisältöä haluan tänne laittaa ja kuvien taakse on ollut helppo kätkeytyä. Tykkään kuitenkin kirjoittamisesta, mutta en ole tottunut kirjoittamaan julkisesti ja arastelen tuoda ajatuksia esille isommalle joukolle. Jos kuitenkin nyt yritän aloittaa jostakin ihan helposta aiheesta, niin asia tulisi ehkä pikkuhiljaa itselle helpommaksi.

Olen ollut nyt yrittäjänä 5,5 vuotta ja rakastan työtäni! Myönnän, että olen taitava siinä mitä teen, ei kai tätä muuten voisi tehdäkään. Mutta totuushan on, että en todellakaan osaa tai tiedä kaikkea! Jokainen päivä tuo jotain uutta ja yrittäjyys opettaa ja työ opettaa tekijäänsä. Niin opettaa moni muukin asia, ihmissuhteet, sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa ja tietenkin perhe-elämä ja lapset kasvattaa. Päivät lasten kanssa venyttää pinnaa ja kehittää ongelmaratkaisukykyä. Ja eikö nämä kaksi asiaa ole aika tärkeitä työelämässäkin? Ja kuinka palkitsevaa se onkaan, kun työ tulee valmiiksi, tai pitkä ja raskas päivä kotona päättyy ja on selvinnyt siitä kunnialla.

Työpäivät on kaikki aika erilaisia, toki on paljon juttuja mitä toistan päivästä toiseen, mutta silti jokainen päivä on aina erilainen ja jokainen työmaa tai projekti on erilainen. Maalaustyöt hoituu minulta todella luontevasti ja vaikka tykkäänkin pipertää paljon pientä ja yksityiskohtaista juttua, niin on todella vapauttavaa päästä huiskimaan isolla telalla ja käyttää työssään voimaa! Tekeminen tulee takaraivosta, vaikka vastaan tulee monesti asioita joita en ole ennen tehnyt. Usein minulta kysytään, olenko tehnyt tällaista tai tällaista ja vastaan, että en juuri tätä, mutta uskon pystyväni siihen! Materiaalit ja tekniikat toki vaihtelevat, mutta loppupelissä asioissa on aina jokin yhteinen juttu, tai voisiko sanoa logiikka ja jos on samalla aaltopituudella sen kanssa, niin sen vaan osaa. Ja tämähän on hieno tunne, kun tuntee osaavansa.

Vaikka työssäni olen systemaattinen ja järjestelmällinen, niin suurin heikkous minulla on aikataulutus! Olen todella huono aikatauluttamaan omaa elämääni ja arkeani. Olen lapsesta saakka ollut se kuka tulee paikalle aina vähän myöhässä... Työssäni tämä on se asia mihin panostan ja teen töitä sen eteen, että ennätän asiakastapaamisiin ajoissa. Yrittäjyys sopii minulle siinä mielessä täydellisesti, että pääasiassa saan itse määritellä työaikani, eikä kello sido minua olemaan työmaalla klo 8.00. Nyt vielä lasten myötä johonkin ehtiminen on vielä haastavampaa ja vaikka kuinka yrittäisi ennakoida, niin aina viime hetkellähän tulee se yllättävä käänne, mikä pistää aikataulut uusiksi.

Samaan aikaan kun yrittäjyys vapauttaa minut kellon kyttäämiseltä, se vapaus voi olla myös äärettömän negatiivinen asia. Kaipaan elämääni rytmejä ja mitä enemmän vapauksia on, sitä vaikeampi on tarttua työhön. Parhaimmat tulokset saakin pienessä kiireessä. Silloin alkaa tapahtua ja tunnen itseni äärettömän aikaansaavaksi. Remonttityöt on minulle sen vuoksi niin luontevia, että yksittäiset työmaat tuovat haasteita ja luovat aina oman paineensa, mitä nopsemmin työ on suoritettu, sitä nopsemmin saan siitä myös palkan ja sehän motivoi! Jos olisi palkkatyöläisenä isossa rakennusfirmassa, luultavasti kyllästyisin. Elämä kulkisi kellon mukaan, päivät aikataulutettaisiin taukojen mukaan ja työnteko itsessään olisi VAIN työntekoa. Yrittäjänä jokainen keikka on minulle henkilökohtainen haaste. Vastaan itse jokaisesta virheestäni suoraan asiakkaalle ja se motivoi tekemään työnsä kunnolla.

Kun aloitan aamulla hommat, päässäni pyörii tietynlainen taulukko, siellä on lokero jokaiselle työtehtävälle ja kun saan jonkin työvaiheen valmiiksi, ei minun tarvitse jäädä tumput suorana seisoskelemaan, tiedän jo valmiiksi mitä seuraavaksi teen. Jossain vaiheessa sitten tulee vaihe, kun ei voi enää sinä päivänä tehdä enempää. Ja se onkin päivän paras hetki, silloin pääsen lähtemään kotiin. Kello voi olla neljä tai se voi olla 11, sillä ei ole merkitystä. päivä on täysi. Toki jos päivää on vielä jäljellä tekemistä riittää kotonakin. Paperihommia, laskujen maksua, suunnittelutöitä, mitä milloinkin, tai jos ei huvita työt, niin voin käydä ruokakaupassa tai pistää pyykit koneeseen. Eipä tarvitse enää illalla tehdä niitä!