maanantai 13. maaliskuuta 2017

Hyvää maanantaita

Tähän asti olen päivitellyt kuvien kera tekemiäni juttuja ja niinhän sitä sanotaan että kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään ajattelin kuitenkin, etten lisää yhtään kuvaa, vaan keskityn kirjoittamiseen. Olen jahkaillut tämän blogin kanssa, että minkälaista sisältöä haluan tänne laittaa ja kuvien taakse on ollut helppo kätkeytyä. Tykkään kuitenkin kirjoittamisesta, mutta en ole tottunut kirjoittamaan julkisesti ja arastelen tuoda ajatuksia esille isommalle joukolle. Jos kuitenkin nyt yritän aloittaa jostakin ihan helposta aiheesta, niin asia tulisi ehkä pikkuhiljaa itselle helpommaksi.

Olen ollut nyt yrittäjänä 5,5 vuotta ja rakastan työtäni! Myönnän, että olen taitava siinä mitä teen, ei kai tätä muuten voisi tehdäkään. Mutta totuushan on, että en todellakaan osaa tai tiedä kaikkea! Jokainen päivä tuo jotain uutta ja yrittäjyys opettaa ja työ opettaa tekijäänsä. Niin opettaa moni muukin asia, ihmissuhteet, sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa ja tietenkin perhe-elämä ja lapset kasvattaa. Päivät lasten kanssa venyttää pinnaa ja kehittää ongelmaratkaisukykyä. Ja eikö nämä kaksi asiaa ole aika tärkeitä työelämässäkin? Ja kuinka palkitsevaa se onkaan, kun työ tulee valmiiksi, tai pitkä ja raskas päivä kotona päättyy ja on selvinnyt siitä kunnialla.

Työpäivät on kaikki aika erilaisia, toki on paljon juttuja mitä toistan päivästä toiseen, mutta silti jokainen päivä on aina erilainen ja jokainen työmaa tai projekti on erilainen. Maalaustyöt hoituu minulta todella luontevasti ja vaikka tykkäänkin pipertää paljon pientä ja yksityiskohtaista juttua, niin on todella vapauttavaa päästä huiskimaan isolla telalla ja käyttää työssään voimaa! Tekeminen tulee takaraivosta, vaikka vastaan tulee monesti asioita joita en ole ennen tehnyt. Usein minulta kysytään, olenko tehnyt tällaista tai tällaista ja vastaan, että en juuri tätä, mutta uskon pystyväni siihen! Materiaalit ja tekniikat toki vaihtelevat, mutta loppupelissä asioissa on aina jokin yhteinen juttu, tai voisiko sanoa logiikka ja jos on samalla aaltopituudella sen kanssa, niin sen vaan osaa. Ja tämähän on hieno tunne, kun tuntee osaavansa.

Vaikka työssäni olen systemaattinen ja järjestelmällinen, niin suurin heikkous minulla on aikataulutus! Olen todella huono aikatauluttamaan omaa elämääni ja arkeani. Olen lapsesta saakka ollut se kuka tulee paikalle aina vähän myöhässä... Työssäni tämä on se asia mihin panostan ja teen töitä sen eteen, että ennätän asiakastapaamisiin ajoissa. Yrittäjyys sopii minulle siinä mielessä täydellisesti, että pääasiassa saan itse määritellä työaikani, eikä kello sido minua olemaan työmaalla klo 8.00. Nyt vielä lasten myötä johonkin ehtiminen on vielä haastavampaa ja vaikka kuinka yrittäisi ennakoida, niin aina viime hetkellähän tulee se yllättävä käänne, mikä pistää aikataulut uusiksi.

Samaan aikaan kun yrittäjyys vapauttaa minut kellon kyttäämiseltä, se vapaus voi olla myös äärettömän negatiivinen asia. Kaipaan elämääni rytmejä ja mitä enemmän vapauksia on, sitä vaikeampi on tarttua työhön. Parhaimmat tulokset saakin pienessä kiireessä. Silloin alkaa tapahtua ja tunnen itseni äärettömän aikaansaavaksi. Remonttityöt on minulle sen vuoksi niin luontevia, että yksittäiset työmaat tuovat haasteita ja luovat aina oman paineensa, mitä nopsemmin työ on suoritettu, sitä nopsemmin saan siitä myös palkan ja sehän motivoi! Jos olisi palkkatyöläisenä isossa rakennusfirmassa, luultavasti kyllästyisin. Elämä kulkisi kellon mukaan, päivät aikataulutettaisiin taukojen mukaan ja työnteko itsessään olisi VAIN työntekoa. Yrittäjänä jokainen keikka on minulle henkilökohtainen haaste. Vastaan itse jokaisesta virheestäni suoraan asiakkaalle ja se motivoi tekemään työnsä kunnolla.

Kun aloitan aamulla hommat, päässäni pyörii tietynlainen taulukko, siellä on lokero jokaiselle työtehtävälle ja kun saan jonkin työvaiheen valmiiksi, ei minun tarvitse jäädä tumput suorana seisoskelemaan, tiedän jo valmiiksi mitä seuraavaksi teen. Jossain vaiheessa sitten tulee vaihe, kun ei voi enää sinä päivänä tehdä enempää. Ja se onkin päivän paras hetki, silloin pääsen lähtemään kotiin. Kello voi olla neljä tai se voi olla 11, sillä ei ole merkitystä. päivä on täysi. Toki jos päivää on vielä jäljellä tekemistä riittää kotonakin. Paperihommia, laskujen maksua, suunnittelutöitä, mitä milloinkin, tai jos ei huvita työt, niin voin käydä ruokakaupassa tai pistää pyykit koneeseen. Eipä tarvitse enää illalla tehdä niitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti